Jos kuulet selkäsi takana jonkun puhuvan selvästi helsinkiläisittäin tai vahvaa Pohjois-Karjalan murretta, millaisia mielikuvia se herättää puhujasta? Välttämättä ensimmäinen ajatuksesi ei ole se, että takanasi istuu aasialaistaustainen tai Venäjältä muuttanut henkilö. Yhä useampi suomea puhuva on kuitenkin syntynyt muualla tai kasvanut monikielisessä ja -kulttuurisessa perheessä.
Tarkastelimme tutkimuksessamme 25:tä monikielistä suomalaista erityisesti siltä kannalta, miltä heidän suomen kielensä kuulostaa haastattelutilanteessa. Meitä kiinnosti, missä määrin he ovat omaksuneet oman asuinympäristönsä kielenpiirteitä ja miten he sulautuvat siihen. Otimme huomioon myös sen, että he saattavat murrepiirteistä huolimatta erottua paikallisista, koska heidän ensikielensä on jokin muu kuin suomi ja he ovat oppineet suomea aikuisina tai aikuisuuden kynnyksellä.
Puhujan monikielinen tausta voi kuulua puheessa eri tavoin. Hän voi haastattelutilanteessa puhua yleiskielisemmin kuin suomenkielinen, varsinkin jos hän on saanut enemmän muodollista kielenopetusta tai esiintyy työssään paljon suomeksi. Oman kielen vaikutus voi kuulua ääntämyksessä: turkinkielinen Hikmet ei oman kielensä vaikutuksesta aina tee selvää eroa ä:n ja e:n välillä. Thainkielinen Saifon puolestaan käyttää paljon nominatiivimuotoja (minun äiti asui minun isoveli kanssa), mikä saattaa johtua siitä, että thaissa sanoja ei taivuteta vaan merkityseroja tehdään sävelkululla.
Erityisesti ne, jotka ovat asuneet koko ikänsä Suomessa tai muuttaneet Suomeen alakouluikäisinä, puhuvat kuitenkin useimmiten suomea kuten täkäläiset, eikä heidän kielenkäytöstään välttämättä erota heidän taustaansa. Päinvastoin he sulautuvat hyvin omaan asuinympäristöönsä. Esimerkiksi Kiinasta lähtöisin olevan Leevin puheessa on hyvin samanlaisia piirteitä kuin muilla samanikäisillä Tampereen seudulla asuvilla.
Tarkkakorvaisimmat saattavat kuitenkin huomata erityispiirteitä myös joidenkin sujuvasti suomea puhuvien kielenkäytössä. Esimerkiksi ensikielenään venäjää puhuvalla Alexandralla sananloppuinen i on säilynyt huomattavan usein verrattuna samanikäisiin tamperelaisnuoriin (esim. suomeksi, seuraavaksi vs. suomeks, seuraavaks). Suomea toisena kielenään oppivan ei ole ehkä helppo tunnistaa, mitkä piirteet ovat tyypillisiä puhekielessä.
Kun analysoimme erikielisten suomen kielen variaatiota, kävi selväksi, että suomen kieltä oppineiden vaihtelua pitäisi tarkastella muutenkin kuin niiden piirteiden avulla, joita on totuttu näkemään suomenkielisten puhekieltä analysoitaessa. Liikkeelle pitäisi lähteä näiden puhujien kielimuotojen ehdoilla, jolloin tarkastelun kohteena olisivat uudenlaiset piirteet, kuten sijamuodon valinta (esim. näkee kuva vs. kuvan). Näin antaisimme variaatiosta monipuolisemman kuvan ja toisimme esiin sen, että esimerkiksi sijanvalinta vaihtelee monien nykysuomalaisten puheessa.
Hanna Lappalainen ja Pirkko Nuolijärvi 
Hanna Lappalainen on Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori, jota kiehtoo kielen vaihtelu ja muutos monista eri näkökulmista.
Pirkko Nuolijärvi on Kotimaisten kielten keskuksen aiempi johtaja, professori emerita, joka on kiinnostunut kielen vaihtelusta ja kielten asemasta.
Blogin kuvituskuva: Sakari Röyskö
Kirjoittajien kuva: Kaarina Hippi
Lue lisää monikielisten suomen puhujien kielestä Virittäjästä 4/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
